perjantai 30. elokuuta 2013

Harmaan tukan metsästys.

Täl viikolla mulla on ollu vähän tukkaprojektia.
Mul on aina vähän "pakkomielle" kylmän vaaleista hiuksista. Omaan silmään hiukset näyttää aina keltasilta, vaik muiden mielestä ne ois harmaat :D
Kyllästyin siis mun vaaleenpunaseen latvaan (johan se ehti n.3 vkoa olla).

Alkuviikosta siin otin mun pidennyksiä pois pitkin viikkoa, koska se on maailman ärsyttävintä puuhaa, sekä itelleen tosi hankalaa. Ne pidennykset oli mulla semmosen 2vkoa- 3kk, vähän tarpeen mukaan oon sinettejä lisäilly.

Täs on lähtötilanne ja ihan kauhee se oliki. Hiukset siis on kyl tässä kiinni, mut väri näkyy. Eli siis aika keltaset.

Tilasin uudet, hyvälaatuset pidennykset. Oon käyttäny ja kokeillu ties mitä, mut vaaleessa tukassa sen laadun (tai lähinnä laadun puutteen) huomaa helposti.
Tosi surkeita pidennyskarvoja on ollu, takkusia ja karheita heti suoristamisen jälkeenki.
Kampaajana mulla on purkkii ja purnukkaa ja kyllä kaikkee on kokeiltu, mut jos on huono pidennys, se vaan on huono no matter what.

Siinä mun uudet ja sillkiset pidennykset.

Mun ihana ystävä Satu jeesi vähän mua sinettien laitossa ja loput laitoin ite :)

Tänään sitte värjäsin omat hiukset, en pidennyksiä (tein vähän väärässä järjestyksessä, yleensä väri ensin ja sitten pidennys).
Ja vaikutusajan aikana mietin, et mitä tuli tehtyä kun väri olikin aika violetti.. 


Kokeilin KC:n uutta Luxima sävyä. Omaa tyveä en vaalentanut, toi "siili"puoli on ihan omaa väriä, tosi vaalea/hopea siis on mun oma väri.
Tykästyin tähän tosi paljon, toki tää vaalenee ja tasottuu vähän.
Nyt vaan ylläpidän tätä hopeashampoolla ja KC:n Silver Maskilla (Miraculos). 




Nyt nautin tukasta ja vaan olemisesta, aamulla taas työt kutsuu! :)

Huippukivaa viikonloppua, 
Jonna xx

tiistai 27. elokuuta 2013

Avaimet mun kotiin.


Moips!

Mä asun siis hieman alle 60 neliöisessä rivarissa, jonka ostin n. 3 vuotta sitte. Ekan kerran ku astuin sinne sisään, aattelin et "never fucking ever!" kauhee luukku.

Keittiö oli ihan törkeen näkönen; vanha ja kulunu. Vessassa oli sellanen vanerikoppi kun vanhassa Esson baarissa. Lattia oli kellertävää parkettia, joka oli superkulunu. Seinillä oli kellertävät "lanka"tapetit.
Oon kuitenki sitä mieltä, et kaikille on annettava mahdollisuus. Näin jo sieluni silmin, et kyl täst "pienellä pintaremontilla" hyvä tulee.
Ainoo pieni haaste oli, et meiän perhe ei oo kauheesti harrastanu tota remontointia, mä kaikista vähiten. Mutta, siitä se sitte lähti muuttumaan, kun oli vuodatettu litroittain verta, hikeä ja kyyneliä. Ainahan näis "pienissä" remonteissa tuleekin kaikkia ylläreitä, kuten esim "ei tää nyt ollukaan ihan niin helppoo kun siinä edellämainitussa ohjelmassa, eikä budjettikaan nyt ihan riitä, tai oikeestaan ei lähellekään. Mut thank God se on ohi.

Lattiasta olin selkeesti heti sitä mieltä, et tahdon tumman, ei punertavan lattian. Oli tosi vaikeeta sillon päättää, otin liikkeestä varmaan 15 eri mallipalaa ja katselin niitä monta päivää. Moni oli sitä mieltä, et sen ku hioo ja lakkaa sen parketin, mut se ei ollu mulle mikään vaihtoehto.
Huonot puolet näin jälkeenpäin miettien ni ois ollu aika fiksua ottaa joku vaalea lattia, nimittäin tossa näkyy joka ikinen karva, muru tai paljain jaloin kävelty askel. Himosiivoojalle toki on ihana. Mut muuten, huhhuh.
Ja kyllähän se tekee asuntoa hämärämmäksi sekä pienemmän näköseksi.

Hyvät puolet siinä on, et puhtaana se on tosi kaunis ja kun en sitä todellakaan halvinta vaihtoehtoa valinnut, toi pinta kyl kestää lähes mitä vaan. :)





Keittiö remontoitiin reilu vuosi sitte, oon materiaaleihin ja väreihin edelleen rakastunu.
Olkkarista näkee, kuin simppelistä tyylistä tykkään.
Seinä maalattiin melkein mustalla maalilla ja päälle laitettiin Tikkurilan Taika-maalia
Makkaria.
Seinien saumat oli ennen tummat, ne laitettiin valkoiseksi.
Peilikaappi ja allaskaluste+ hana vaihdettiin reilu vuosi sitten :)



Mun sisustustyyli on nykyään aika selkeä; mahdollisimman vähän mitään "krääsää", paljon helpompi siivotakin. Väreinä rakastan valkosta, hopeeta/harmaata ja mustaa. Violetti on tehostevärinä nyt mun lemppari. Voi kun ois vielä tallessa sen mun ekan asunnon kuva, kaikki huonekalut eri paria ja kaiken piti olla limenvihreetä tai sinistä, ai hirvitys :D No mut se oli sitä aikaa!
Ja mitä sisustukseen tulee, musta on ihanaa mennä aina ihmisille ensimmäisen kerran, oma koti kertoo kumminkin jotain ihmisestä. Mä en arvostelevasti muiden koteja katso, musta on ihanaa et asumisen jäljet näkyy. Ei mullakaan mitään siistiä useinkaan ole. Kunnon poikamiesboksit on hauskoja oikeesti. Kunhan ei  mitään kakkakökkäreitä ja homeisia tiskejä loju satapäin joka paikassa :D

Paljonhan vielä ois tehtävää, tää remppaaminen ja sisustaminen on vähän loputon suo.. Mutta nyt on ihan hyvä näin ainakin remontin osalta.

Näin syksysin mul tulee aina kauhea sisustusvimma ja kävin tänään Pentikillä haaveilemassa kaikesta kivasta omaan kotiin. Nyt on hakusessa ruokapöytä, mietin pitkään valkosta korkeakiiltoista, mut mun ihana pikkubroidi on sisustuspuuseppä ja lupas jossain välissä tehdä mulle semmosen ihanan lankku/ lautapöydän. Sitä odotellessa :) Saunaankin jotain päivitystä jossain vaiheessa tarvis hiukan.

Tässä näitä ja uutta sisustusinspiraatiota odotellessa :)

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Sunnuntain löpinöitä.

Hellurei.

Aika jäätävä olo, eilen tuli oltuu Lahden yöelämässä. Näin mun ihanaa ystävää Minnaa, jonka luona oltiin alkuilta. Juteltiin, juotiin skumppaa, laitettiin hiuksia ja laittauduttiin muuten iltaa varten :) Jossain vaiheessa meiän seuraan liittyi Nina, johon vasta eilen tutustuin, ihana tyttö olikin. 
Mentiin siitä Minnan luota sitten Jackalopeen eli Jaskaan. Se on kyl Lahdessa mun lemppari. Kiva semmonen pubin/yökerhon sekotus eli oli kyl mun mieleen. Tosi paljon vaa jengiä, vähän turhan ahdasta.. En oo Lahdessa kyl ihan kauheesti käyny ulkona, vaik se onki tossa ihan lähellä. Mut taas tuli todettua, et kiva paikka se on ja uudet naamat piristää aina kummasti. 
Tosin sitte jotain ärsyttävää lässytystä sai kuunnella sitte yön pikkutunneilla, mut sehän kuuluu kai asiaan..

Yhtään julkasukelposta kuvaa mulla ei jostaan kumman syystä oo yhtään. Ihan järkyttävää kamaa. Mut mukavaa oli ja se kai on pääasia :)

Tää päivä onki sujunu siskon lapsien kans leikkiessä, tosin tää 2,5 vuotias pelästy mun darrasta olemusta, mut niin pelästyin mäki ku peiliin katoin, huhhuh. Nyt ois kyl aika vähän rauhottua.

Koitan saada ens vkolla jotain järkevämpää kirjoteltua, tälleen pää jäässä ei oikeen mitään fiksuu irtoa. Ainakin mun kämpästä voisin jotain kirjotella ja laitaa kuvia. Jos jotain ideoita tulee mieleen, ni mielellään otan vastaan. :) 
Kuva väsähtäneestä Ticosta sopii siis hyvin tähän sunnuntain olotilaan :) 



Mukavaa alkavaa viikkoa, mul on kaikkee kivaa tiedossa, niistä sitten myöhemmin :)

Hugs, 
Jonski

torstai 22. elokuuta 2013

Koukussa taas, ripsiin.

Heipat!

Pari päivää on tässä sujahtanu töiden ja kavereiden kanssa ollessa. Toissailtana näin Eveliinan, mun oikein hyvän ystävän. Ei olla nähty aikoihin, mut tuntu ku ei oltas oltu päivääkään erossa. :) molemmille on vaan viime näkemän tullu paljon tatuointia ja suunniteltiikin, mitä kuvaa tulis seuraavksi.. So many ideas, not so much money. :D

Eilen olin yökylässä mun siskolla, oli tarkotus pitää leffailtaa, mut dvd-soitin sano kesken leffan ittesä irti, ni jäi 21 tapaa pilata avioliitto 20 minuuttiin.. Noh täytyy joku toinen kerta se katsoa loppuun :)
Mun siskolla on 2 poikaa ja ne on maailman sulosimpia! Niitten kans leikittiin piilosta ja katottiin piirrettyjä :)

Tänään sit suuntasin Lahteen Glamour Lookiin hakemaan ripsienpidennykset. Mul on ollu tosi pitkän aikaa noi ripsipidennykset, mut nyt viimiseen kolmeen kuukauteen ei oo ollu. Meni vaan nyt hermo omiin ripsiin ja tekoripsien käyttöön. Tää ripsien laittaminen on maailman turhinta asiaa monen mielestä, mut tää helpottaa ja nopeuttaa mun aamuja, oon aamu-unisin ihminen ketä tiiän ja joka aamu tulee kiire. Kun on kauneudenhoitoalalla, ni on vaan laittauduttava vähän joka aamu. Tai mun mielestä se vaan kuuluu asiaan. Kaikki tietenkin tavallaan :) 
Laitan alle kuvan "ennen" ja "jälkeen". Mä siis halusin pitkät ja tuuheat, eikä niin luonnollisen näköset ripset. 




 

On tossa aikamoinen ero ja nyt kelpaa räpsytellä! 

Ripsien laiton jälkeen näin mun ystävää Teijaa ja hänen ihanaa pikku vauvaansa :)
Käytiin Seurahuoneella syömässä ja höpöttelemässö! Kauhea ikävä oli ollukin. Syötiin maalaissalaatit ja oli meinaan törkeen hyväää :) 


Lähti nälkäkin, oli tosi tuhti annos!

Sen jälkee kävin viel vähän Triossa shoppailemassa, sieltäkin löyty jotain kotiiviemistä. :)



Nyt mä otan kahvikupin käteen, viltin päälle ja meen sohvalle pötkölleen.. Kurkku ja pää kipee, toivottavast en tuu kipeeks kun viikonlopuks ois vaikka mitä kivaa tiedossa!

Ihanaa viikonloppuu kaikille, suukot!
Jonna 


P.s. Mul ei oo viiksiä, en tiä mikä varjo tms tos nenän alla on :D

tiistai 20. elokuuta 2013

On taas se aika vuodesta..

"Virallinen" syksyn merkki on mulle ollut koulujen alkamisen ohella Big Brotherin alku. Se on ollu jotenkin niin koukuttava formaatti alusta alkaen. Monihan pitää sitä "maailman turhimpana ohjelmana" ja hyvin ymmärrän senkin näkökulman. Eihän siinä toisaalta oo mitään järkeä, ne ihmiset jotka sinne haluaa on monen mielestä tyrkkyjä, huomionhakusia, vähä-älyisiä ym. ja oon kyllä sinänsä samaa mieltä, et kyllä sitä hieman hullu pitää olla, että sinne haluaa.
Mutta myös tosi rohkeata se on mennä sinne kaikkien arvosteltavaksi. Väittäisin, et näistä telkkarissa pyörivistä ohjelmista Bb saa varmaankin eniten kritiikkiä. Tai siis lähinnä kilpailijat.

Kaikenlaista paskaahan sitä suoraan sanottuna on saanu osakseen varmaankin lähes kaikki, netissä kun on hirveen helppo anonyyminä haukkua ketä tahansa. Nykyään ihmisillä ei tunnu olevan mitään "suodatinta", kun anonyymisti voit haukkua kenet vaan. Onneksi noi haukkumiset menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ei mun maailmaa hetkauta kenen lie haukkumiset esim. mun ulkonäöstä tai käytöksestä, kukapa meistä täydellinen olis ja peiliin katsomisen paikka on myös niillä haukkujilla.



Pahoittelen jo alkuun sivun ja kuvien asettelua, en todellakaan vielä osaa käyttää tätä, joten armoa!







 



















Voin sanoa, että yksi mun suurimmista haaveista oli Big Brotheriin pääsy ja tuhansien hakijoiden joukosta sinne pääseminen on kova juttu. Miettikäähän sitäkin!
Viime vuonna tähän aikaan oli kyllä melkein kakat housussa kun yhtä aikaa jännitti ja pelkäsi, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olen hakenut Bb:hen aiemminkin ja oon kyl siihen tyytyväinen, etten aiemmin taloon päässyt. Nyt olin aikalailla semmosessa tilanteessa kaiken suhteen, et aika oli enemmän kun hyvä.

Viikkotehtävistä parhaiten mieleen jäi suoviikko sekä kaksosviikko (eikä niin hyvällä tavalla) ja myös En tee! jossa mm. ryömittiin pimeässä huoneessa, oltiin "kidutettavana" ja syötiin matoja, yök! Parhaimpana jäi ehkä mieleen Keskiaika- viikkotehtävä oisko ollut kolmannella viikolla, jolloin asuttiin ulkovajassa lampaiden kanssa, poltettiin notskia ja juotiin kunnon pannukahvia! Sielä pääsi kunnolla tutustumaan yöllä nuotion äärellä ihmisiin ja juttelemaan yömyöhään henkeviä, se oli ihan parhaita hetkiä talossa.


              
















Hemmetin sillipipot!




Epätoivon hetkiä koettiin muunmuassa hikiviikolla :D
















Tosi "yllärinä" talossa tuli se, ettei niitä kameroita oikeestaan edes alusta asti muistanut/huomannut. Ja tähän moni voi kommentoida "sen kyllä huomasi", mutta eipä siitä sen enempää.

 

Talossa sain useinkin laittaa toisten hiuksia, Make oli yks lemppari "asiakkaista" ku me keksittii aina kaikkee hulluu :D












Maailman ihanin Jonna Karoliina eli kaima <3 Team Stondis& Kondis


























En voi muuta sanoa, kun että Bb oli aivan mahtava kokemus, sain sieltä monta hyvää ystävää, joiden kanssa ollaankin pidetty yhteyttä ja käyty monta kertaa ulkona juhlimassa. Kaikilla talon tyypeillä on iso paikka mun sydämessä! <3

Täytyy se vielä sanoa, että todellakaan kaikesta talossa sanomastani ilkeydestä yms muusta typerästä käytöksestä en todellakaan ole ylpeä, muuttaisin ne kaikki jos voisin. En voi mitenkään niitä puolustella, mutta toivon, että ihmiset ymmärtäisi ees hiukan, toki eipä sitä tiedä ennenkuin sitä itse kokeilee.
Anteeksi on kuitenkin pyydetty ja toivottavasti annettu, rakastan kaikkia entisiä asuinkumppaneita ja kuten normaaleihin ihmisten välisiin kanssakäymisiin kuuluu, välillä riidellään ja "vihataan" ja sitten taas rakastetaan. Sen takiahan tuo ohjelma on, luodaan skismaa erilaisten ihmisten kesken, kysehän on viihdeohjelmasta.

Superkiitos kaikille mua tukeneille ja tää riittää täällä blogin puolella nyt sitten Bb:stä mun osalta :)
Mä ainakin ootan innolla jo uutta Bb syksyä, aion todellakin seurata! Vaikka tosin myös tosi haikein mielin, nyt se on jo koettu ja toiset muuttaa "meidän kotiin".

Ja näille mun anti-faneille voin sanoa, että jos niin vituttaa mun naama ja kirjotukset niin voitte vapaasti painua helv*****n mun blogista :)

maanantai 19. elokuuta 2013

Are you ready motherfuckers?

Pitkän harkinnan ja blogeihin tutustumisen jälkeen miekin aloin vihdoin pitää blogia, kerrompa ensin hieman itsestäni:
Oon Jonna, just 28 vuotta täyttänyt parturi-kampaaja täältä pienestä kylänkäppänästä Iitistä, Kymenlaaksosta. Olin tossa viime syksyllä Big Brother-talossa 10 viikkoa, josta voin kertoa myöhemmin vaikka yhden postauksen verran, jos kiinnostusta on.
Mun elämääni kuuluu myös 2 koiraa, Nuka ja Tico (plus meidän vanhemmilla asustava Manu-kissa). Noi kaks pientä räksyttävää otusta on vaan ihan parhaita. Laitan kuvat alle jos osaan, tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa, et oon kaiken tietokoneisiin liittyvän kanssa ihan surkimus, eli sori jo etukäteen.









Olen nyt mahdollisuuksien mukaan piankin muuttamassa Helsinkiin tai Tampereelle, tai Lahteen.. Kunhan nyt tässä osais päättää. Vaikka oon toisaalta kauheen spontaani, tommonen muutto on kuitenkin aika iso asia, jota haluan miettiä rauhassa. Toki aina pääsee sitten takaisin jos siltä tuntuu. :)

Tavoitteena olis nyt mahdollisimman aktiivisesti kertoa kaikesta mun elämästä, eli kenkä- ja vaatehankinnoista (oon jo sairaalloinen shoppailija), tatuoinneista, ystävistä, juhlimisesta ym mitä mieleen juolahtaa. Yks mun suurin intohimo on sisustaminen, joten siitäkin ehkä luvassa jotain myöhemmässä vaiheessa. Kiitos jos jaksoit tänne asti jo lukea, jatkoa seuraa pian! :)

Toivottavasti osaan kirjautuu ja tehdä uuden jutun vielä uudelleen :D

Puss!
Jonna